Search by category:

Koukussa kuplavesiin

Kivennäisvedet ovat raikasta nautittavaa erityisesti kesäkuumalla ja saavat vedenjuonnin tuntumaan vielä maistuvammalta. Itse en ole niinkään innostunut limuista, mutta kuplavedet eli hiilihapotetut lähdevedet maistuvat mainiosti. Yleensä juon maustamatonta perusvettä, mutta välillä on kiva kokeilla jotain raikasta makua lisäksi, tämän hetken lempparina omena ja karpalo. Limujen välttely on varmaankin lähtöisin jo lapsuudesta, sillä kotona meillä ei juotu limua oikeastaan kuin juhlissa ja saunan jälkeen. Nykyään juon jonkin verran light-colaa, sillä puolisoni on täysin koukussa PepsiMaxiin. Jos saan valita, otan yleensä silti mieluummin lasiini kivennäisvettä.

Nyt olen kehittänyt kuplavedestä jo jonkin sortin pakkomielteen, sillä se ei saa päästä kotoa loppumaan. Välillä tuntuu, ettei jano edes lähde samalla tavoin tavallisella vesijohtovedellä. Tämä ei tietenkään fysiologisesti pidä paikkaansa, mutta kertoo jotain riippuvuuden asteesta. Kuplavedessä kiehtoo nimenomaan sellainen raikkaus, joka tulee kuplista.

Terveyttä kivennäisvedestä jo antiikin ajoilta lähtien

Kivennäisvedet eivät ole mikään uusi keksintö, sillä jo antiikin ajoilla innostuttiin poreilevasta vedestä, jota saatiin maan sisältä kumpuavista lähteistä. Lähteessä kylpemisen ja lähteen veden juomisen uskottiin lisäävän elinvoimaa ja terveyttä sekä tarjoavan parannusta sairauksiin. Lähteisiin uskottiin niin paljon, että niiden ympärille rakennettiin kylpylöitä ja temppeleitä. Hallitsijat saattoivat matkustaa kauemmaksikin terveyslähteiden perässä ja mm. Caesarin tiedetään virkistäytyneen nykyisen Ranskan alueella Vichyn lähteissä. Terveyslähteet olivat suosittuja ympäri Eurooppaa satojen vuosien ajan. 1700-luvulla kivennäisvettä alettiin valmistaa myös teollisesti ja edelläkävijänä tässä toimi Ruotsi. Suomessa ensimmäiset kivennäisvedet valmistettiin vuonna 1836 vuorimestari ja filosofian tohtori Victor Hartwallin perustamassa tehtaassa.

Kuplia jokaiseen makuun

Arkikielessä puhun tosiaan yleisesti kuplavedestä, käsittäen tällä sekä vichyt että kivennäisvedet. En itseasiassa ollut edes varma, mikä näiden ero on. Hiilihapotettu lähdevesi on juuri sitä mitä nimi sanoo, eli lähdeveteen ei ole lisätty mitään ylimääräistä paitsi hiilihappoa. Vaikea ajatella, että mineraaleilla olisi itsessään kovin vahvaa makua, mutta ainakin minusta tavallinen hiilihapotettu lähdevesi on melko tylsän makuista ja kelpaa kuplavedeksi vain muiden vaihtoehtojen puutteessa. Joten ainakin omaan suuhuni mineraaleilla on selkeä maku ja ne täydentävät hiilihapon lisäksi veden juuri täydelliseksi.

Kivennäisveteen on puolestaan lisätty hiilihapon lisäksi suoloja ja kivennäisvesistä löytyy sitten runsaasti eri makuja ja niitä on saatavilla erilaisilla hiilihappopitoisuuksilla. Vichy sitten on puolestaan yksi kivennäisveden brändeistä ja ominaisuuksiltaan voimakkaan kupliva ja maultaan vahva. Vichyä löytyy monelta eri valmistajalta, mutta kaikille yhteistä on se, että hiilihappoa on reilusti. Toki arkikielessä vichyvedellä voidaan tarkoittaa myös yleisesti kivennäisvesiä. Kun alun perin innostuin kuplavedestä muutama vuosi sitten, tartuin yleensä matalahiilihappoisiin vaihtoehtoihin, mutta viime aikoina olen alkanut innostua nimenomaan vichyistä. Tottumiskysymys lienee tämäkin, samoin kuin koko kuplainnostus.

Uusi lempijuoma voi hyvinkin syntyä kivennäisveden avulla

Kivennäisveden avulla saa helposti maistuvia ja kevyitä juomia arkeen ja juhlaan. Kivennäisvedet ovat kohonneet myös lempparikesäjuomakseni ja ohittaneet tässä ainakin limut, toisinaan myös siiderit ja oluet. Kun lasiin sujauttaa sitruunan viipaleen ja jääpaloja, on kyseessä jo varsin toimiva kesädrinkki. Lisäksi maustamaton kivennäisvesi toimii mukavasti myös alkoholijuomien laimentajana.

Siiderin makeutta ja omaan suuhuni hieman keinotekoista makua parantaa huomattavasti loraus kivennäisvettä ja pieni loraus sitruunan tai limen mehua. Samalla saa tietenkin vähennettyä hieman juomasta tulevia kaloreita ja alkoholia. Myös valkoviinistä saa maistuvan ja hieman vähemmän alkoholipitoisen drinkin lantraamalla sitä kivennäisvedellä. Lopputulos on yllättävän raikas ja maistuva ja tähän sopii makeampikin viini.